sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Anna-Leena Härkönen: Onnen tunti

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella

Sopii myös kohtiin: 2. blogi, 11. Jonkin muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja, 25. kukaan ei kuole, 30. kirjan nimessä on tunne, 45. suomalaisesta naisesta kertova kirja ja 47. kahden haastekohdan kriteerit


"Miltä tuntuu hoitaa varastettuja lapsia?"

Kiinnostava aihe tässä kirjassa tämä sijaisvanhemmuus ja huostaan otot. Aihe on tuttu kavereiden ja tuttujen kautta. Olen jonkin verran tullut perehtyneeksi aiheeseen. Kirjassa oli yks kammottava kohtaus mun mielestä, mutta onneksi niin lyhyt että sen sit saattoi lukia. Härkönen on kirjoittanut tämän todella taitavasti. Ei ainoastaan yhdestä näkövinkkelistä vaan myös toisesta. Minulle toinen on tutumpi ja jonka puolella vahvemmin olen. Tästä kirjasta näin myös sen toisen, vaikka toki tiedossa se olikin, mutta nyt ymmärtäen. Asia erikseen miten sit jatkossa suhtaudun näihin asioihin.

Uusioperhe, Tuula, Roope ja Harri. Roope on Tuulan 10-vuotias poika aiemmasta liitosta. Tuulalle on tehty kohdun poisto, joten lapsia hän ei enää saa. Harrilla ei ole omia lapsia. Tuula näkee lehtikirjoituksen sijaisperhetoiminnasta. Hän repäisee sen talteen. Tuonnempana hän hoksii lehdessä ilmoituksen jossa haetaan sijaisperheitä, koska heistä on huutava pula. Niinpä he sitten päättivät osallistua. Saivat sitten sisarukset sijaislapseksi. 5-vuotias Venni-tyttö sekä 8-vuotias Luka-poika.

Tuulalla on itselläänkin rikkonainen lapsuus ja kovia kokemuksia. Sisarukset ovat erilaisia. Venni on hellyydenkipeä ja Luka taas vihainen eikä päästä lähelleen helposti. Kaikenlaisia sattuu ja tapahtuu. Alussa sujuu hyvin perheessä mutta sitten kaikenlaista tapahtuu. Pehmolelut hirtetty, veitset piilotettu, aamupalalla Venni hymysuissa huoritellen pyytää lisää muroja. Pienet padat, isot korvat, että kaikenlaisia epäsopivaa lapset imeneet itseensä ja käyttävät sitten niitä ymmärtämättä ettei se olekkaan sopivaa. Tuula pohtii omaa sopivuuttaan sijaisäidiksi. Käy välillä sosiaalitoimistossa juttelemassa ja ällistyy kovasti minkälaista vastausta saa.

Lasten isä ei tule sovittuun tapaamiseen. Tulee myöhemmin iltamyöhäällä yllättäen kylään. Purkii omaa elämäänsä Harrille saunassa. Tuula salakuuntelee heitä pesuhuoneessa. Myöhemmin Luke löytää isänsä sytkärin ja siitä päätteli että isä on käynyt. On sitten kovasti vihainen ettei saanut isää tavata.

Tuula tutustuu lasten mummoon, Ninnan äitiin. Lapset ilahtui kun pääsivät mummoa tapaamaan ja mummo vie sit lapset äidilleen. Soittaa kyllä sitten Tuulalle omista tuntemuksistaan. Tuula rynnii katsomaan tilannetta. Samalla tutustuu Ninnaan. Ottaa koko komppanian matkaan että lähdetään saunaan. Saunassa taas puretaan mieltä.

Minä kyllä todella tykkäsin tästä kirjasta ja tätä oli sujuva lukea. Tässä sai kokea monenlaisia tuntemuksia kun tätä luki. Aihekin tärkeä. Tätä kirjaa voi suositella, myös niille, joilla on jo mielipide huostaanotoista, sossuista, lasuista ja sijaisperheistä, voi hyvinkin käydä että näet ja ymmärrät sen toisenkin puolen asiasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti