torstai 19. tammikuuta 2017

Geraldine Brooks: Kirjan kansa

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan.

Tämä sopii mielestäni myös kohtiin: 2. blogi, 5. Kirjassa liikutaan luonnossa, 6. monta kertojaa, 17, kannessa sinistä ja valkoista, 21. sankaritarina, 23. käännöskirja, 26. Sukutarina, 34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt, 39. ikääntymisestä kertova kirja, 40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä, 44. uskonto/uskonnollisuus ja 46. oseanialainen.


Missä poltetaan kirjoja siellä poltetaan lopulta myös ihmisiä. -Heinrich Heine

Tämä tarina rakentuu todellisen pyhän kirjan ympärille. Sarajevon haggadaksi kutsuttu jopa 600 vuotta vanha käsikirjoitus ja ohjeisto, koodeksi, on ollut Bosnian kansallismuseon hallussa vuodesta 1894, jolloin eräs juutalaisperhe tarjosi sitä museon ostettavaksi. Ällistyttävintä minusta se että islaminuskoiset kirjastonhoitajat piilottivat juutalaisten habbadan vuosiksi sekä saksalaisilta että serbeiltä. Kirja on siis olemassa mutta tämän kirjan henkilöt ovat fiktiota. Tarina rakennettu kirjan ympärille. Siis wow. Tämä oli kyllä mahtava kertomus. Tykkäsin kovasti. Vaikka paikoin tämä oli pomppiva ja hieman pitkäveteinen. Mutta muuten kaikin puolin erittäin kiinnostava. Minä muutenkin tykkään historiallisesta minkälaista silloin joskus ennen on ollut. Minua tämä muistutti taas siitä että ihmiset ovat yksilöitä, jokainen omanlaisensa.

Tämä on samalla kertaa rakkaustarina, jännittävä mysteeri sekä ylistys tieteen ja taiteen ikuiselle voimalle. Mahtavaa lukea tätä miten kirja on seikkaillut pitkin maailmaa ja pelastunut mitä kiperimmistä tilanteista.

Australialainen Hanna Heath saa puhelun jossa häntä pyydetään tulemaan Sarajevoon koska on löytynyt ikivanha juutalainen kirjoituskokoelma, haggada. Hanna halutaan kartoittamaan kirjan kunnon. Siellä hän kohtaa Ozren Karamanin, joka sankarillisesti pelasti haggadan. Heidän välilleen kehkeytyi suhde. Hannalla on vaikea äiti-suhde. Äiti kun on onnettomuudessa, se avaa samalla sanaiset arkut, kertomaan Hannan ja äidin menneisyydestä. Hanna saa selville isänsä sekä pääsee tutustumaan isänsä sukuun.

Kirja pomppii menneisyydessä seuraten haggadan matkaa käänteisesti yhtä kauemmas ja kauemmas. Välillä nykyajassa Hannan elämässä. Loppu oli kyllä erittäin mielenkiintoinen ja yllättävä. En osannut sellaista edes odottaa.

Suosittelen kyllä tätä. Oikein kiinnostava kirja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti