torstai 27. huhtikuuta 2017

Yrsa Sigurðardóttir: Perimä

Helmet lukuhaasteen kohtaan 40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä
Halusin laittaa tähän kohtaan noiden nimi-juttujen takia. Aivan tyystin erilaiset kuin Suomessa.

Sopii myös kohtiin: 2. blogi, 6. monta kertojaa, 15. harrastetaan/harrastus, 17. kannessa sinistä ja valkoista, 20. vammainen tai vakavasti sairas henkilö, 23. käännöskirja, 24. selvitetään rikos, 26. sukutarina, 47. kahden haastekohdan kriteerit ja 49. Vuoden 2017 uutuuskirja


Poliisi ja lastensuojelu yhdistävät voimansa. Perimä on tämän sarjan 1. osa. Eli jatkoa on luvassa. Aihe kiinnostaa ja tiesin että tämä tulee herättämään tunteita. Alkumetreillä jo hypin suuttuneena ja pian jo sen jälkeen nauroin katketakseni.

Alussa 3 lasta, sisaruksia, odottivat lastensuojelun päätöstä. Tantoista vain yksi, nuorin, oli eri mieltä toisten tanttojen kanssa. Nuorimmalla oli vielä kipinä jäljellä. Muut oli jo paantuneita. Päätös tehtiin enemmistön perusteella, johon nuorinkin sitten alistui.

Hyppäys siitä nykyhetkeen. 7-vuotias tyttö, Margrét näkee äitinsä murhan. Komisario Huldar ottaa yhteyttä lasussa työskentelevään Freyjaan, jonka tehtävänä on auttaa tyttöä puhumaan asiasta ennen kuin  murhaaja iskee uudelleen. Murhia tulee lisää. Tyttöä on vaikea kuulustella kun hän ei halua puhua.

Samalla opiskelija Karl saa outoja viestejä radioamatöörilaitteistaan. Numerosarjoja. Tunnisti henkilötunnuksen. Jonkin ajan päästä Karl onnistuu ratkaisemaan koodin. Karlin adoptioäiti oli kuollut aiemmin. Karl asui talossa yksin. Hänen isoveljensä oli muuttanut Amerikkaan. Kun Karl siivoaa taloa, hän löytää heidän adoptiopaperit. Siitä selviää hänen veljensä tausta.

Freyja on sinkku ja asuu veljensä asunnossa veljensä koiran Essin kanssa. Freyja koettaa tapailla miehiä. Yksi on lupaavan oloinen, Jonas, puuseppä. Jonaksestakaan ei sit kuulu mitään. Freyja tulee täysin yllättäen vielä tapaamaan Jonaksen. Siitä syntyykin melkoinen soppa. Tilanne kyllä herkullinen.

Karl soittaa lopulta poliisille tietonsa noista radioviesteistään. Myöhemmin Karlille soitetaan ja pitkään puhuu poliisin kanssa. Samalla ovikello soi ja oven takana on poliisi joka pidättää Karlin. Karl saa kuulustelussa kohtauksen ja päättyy sairaalaan. Hänellä on aivovamma. Karlin maine puhdistuu. Huldar tajuaa kuka on oikea murhaaja. Pian murhaaja jääkin kiinni.

Karl tapaa sairaalassa veljensä joka kertoo löytäneensä adoptiopaperinsa ja siitä selvisi hänelle hänen taustansa. Karl ei pysty puhumaan eikä juuri reagoimaankaan. Veli lähtee. Karlin luona vielä käy Margrét tyttönen juttelemassa isänsä luvalla. Isä on lääkäri. Karlia kun kukaan ei käy katsomassa. Margrét tykkää jutella Karlille, koska hän ei kysele. Saa puhua omalla ajallaan. Silloin Karlille selviää asiat paremmin vaikka tytön tarina hyppelehtii.

Ihana kirja. Anteeksi jo kovasti rumien sanojen käyttö. Johtuu omasta suhtautumisesta. Siitäkin ihan vähä aikaa sit kaverini oli kirjoittanut omasta suhtautumisestaan tiettyihin ihmisiin negatiivisesti. Tuumasi että jos hän pystyisi suhtautumaan heihin toisin, saisi irti enemmän. Minäkin osallistuin keskusteluun kertomalla omasta kokemuksesta. Kun itselläni tietyyn asiaan perussuhtautuminen on negatiivinen. Pörhistyn automaattisesti kun tietystä aiheesta puhutaan tai luen siitä tai jotakin. Mut tottakai onnistuneissa jutuissa osaan iloita jne. No, joka tapauksessa kuitenkin tämä sarja tulee olemaan hyvä. Tunteita herättävä kombo. Poliisi ja lasu. Poliisiin ihaillen, lasuun vihaillen. Ei voi mennä pieleen. Innolla odotan jo seuraavaa kirjaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti